Kirjoitin
silloin joskus vuosia sitten Legoon arvelevani, että kotonani
saattaisi asua saunatonttu. Asuukohan täälläkin? Vai kummitteleeko
täällä?
Jätin korvakorut korviini yöksi, enkä aamulla lenkille lähtiessäni enää edes muistanut niitä. Enkä päivällä siivotessani. Kun ravistelin pesukoneesta ottamaani märkää lakanaa, kuulin jonkin pienen kilahtavan pesukonetta vasten, mutta kun mitään ei näkynyt pudonneen, en ajatellut asiaa sen enempää. Sitten vähän myöhemmin tulin vilkaisseeksi peiliin; toinen korvakoru oli poissa!
Irrotin toisen korun, laitoin sen yöpöydälle, jotta se ainakin olisi tallessa, ja ryhdyin etsimään sen kadonnutta paria lattialta kaikkialta huushollista ja varsinkin kylppäristä, missä olin tuon kilahduksen kuullut ja missä olin pukenut ja riisunut ja voinut siten pyyhkäistä korun irti. Olin laittanut pesukoneen pyörimään vielä kuulemani kilahduksen jälkeen, joten tarkistin koneen nukkasihdin siltä varalta, että koru olisi päätynyt lattialta pyykkikasan mukana koneeseen. Löysin monta hiuspinniä mutta en korua. Lopulta oli hyväksyttävä, että koru oli varmaan irronnut jo aiemmin ja pudonnut lenkillä ollessani ulos kadulle. Se siitä sitten.
Nyt illalla ryhtyessäni käymään nukumaan vilkaisin yöpöytää ja nain siinä molemmat korvakorut. :-O
En pysty käsittämään sitä. Toinen koru ei takuuvarmasti ollut siinä vielä silloin, kun jätin jäljellejääneen korun siihen. Ja miten se olisi siihen edes päässyt pudottuaan korvastani huomaamattani ja hyvin todennäköisesti jotain muuna hetkenä, kun olen kumartuneena yöpöydän ylle. Ja jos olen löytänyt sen ja tuonut sen siihen parinsa viereen ilman että muistan sitä, tajunnassani on pahoja aukkoja. Joten jokin muu selitys täytyy olla...
Luin juuri äsken lehdestä tarinaa jostain kummitustalosta, jossa muun muassa todettiin tavaroiden siirtyilleen itsekseen.
Ehkä minun täytyy vain olla kiitollinen kotikummitukselle tai saunatontulle, joka ystävällisesti auttoi tuomalla löytämänsä korun minulle, sillä ne korvikset ovat yksi lempikoruistani. :-) Mutta silti vähän kyllä hirvittää...
Jätin korvakorut korviini yöksi, enkä aamulla lenkille lähtiessäni enää edes muistanut niitä. Enkä päivällä siivotessani. Kun ravistelin pesukoneesta ottamaani märkää lakanaa, kuulin jonkin pienen kilahtavan pesukonetta vasten, mutta kun mitään ei näkynyt pudonneen, en ajatellut asiaa sen enempää. Sitten vähän myöhemmin tulin vilkaisseeksi peiliin; toinen korvakoru oli poissa!
Irrotin toisen korun, laitoin sen yöpöydälle, jotta se ainakin olisi tallessa, ja ryhdyin etsimään sen kadonnutta paria lattialta kaikkialta huushollista ja varsinkin kylppäristä, missä olin tuon kilahduksen kuullut ja missä olin pukenut ja riisunut ja voinut siten pyyhkäistä korun irti. Olin laittanut pesukoneen pyörimään vielä kuulemani kilahduksen jälkeen, joten tarkistin koneen nukkasihdin siltä varalta, että koru olisi päätynyt lattialta pyykkikasan mukana koneeseen. Löysin monta hiuspinniä mutta en korua. Lopulta oli hyväksyttävä, että koru oli varmaan irronnut jo aiemmin ja pudonnut lenkillä ollessani ulos kadulle. Se siitä sitten.
Nyt illalla ryhtyessäni käymään nukumaan vilkaisin yöpöytää ja nain siinä molemmat korvakorut. :-O
En pysty käsittämään sitä. Toinen koru ei takuuvarmasti ollut siinä vielä silloin, kun jätin jäljellejääneen korun siihen. Ja miten se olisi siihen edes päässyt pudottuaan korvastani huomaamattani ja hyvin todennäköisesti jotain muuna hetkenä, kun olen kumartuneena yöpöydän ylle. Ja jos olen löytänyt sen ja tuonut sen siihen parinsa viereen ilman että muistan sitä, tajunnassani on pahoja aukkoja. Joten jokin muu selitys täytyy olla...
Luin juuri äsken lehdestä tarinaa jostain kummitustalosta, jossa muun muassa todettiin tavaroiden siirtyilleen itsekseen.
Ehkä minun täytyy vain olla kiitollinen kotikummitukselle tai saunatontulle, joka ystävällisesti auttoi tuomalla löytämänsä korun minulle, sillä ne korvikset ovat yksi lempikoruistani. :-) Mutta silti vähän kyllä hirvittää...
